Palleroista koiranpennuiksi

Taisin lupailla kuvia kävelyharjoituksista, ja tässähän niitä.

Etupää kantaa jo hyvin, mutta takapää vielä harjoittelee. Mahtavasti ovat kaikki

pennut lähteneet jo liikenteeseen. Muutoinkin niiden olemus on muuttunut ihan 

parissa päivässä valtavasti. Pienistä palleroista on tullut selkeästi koiranpentuja,

jotka ovat uteliaita ja rohkeitakin.

Lähipäivinä odotellaan silmien avautumista. Se onkin pennut kehityksessä valtava

askel eteenpäin, kun se alkaa ottaa kontaktia ympäristöönsä näköaistin avulla, ja

myös sen suunnistamistaito paranee huomattavasti.

Urheilutreenien jälkeen maistuu tietysti uni, ja nukkuma-asentojen kirjo onkin

mitä mainioin. Siitä parhaita paloja alla.

Kaikki pennut ovat hyvin tasaisessa kasvussa, eikä yksikään ole ottanut

takapakkia. Olemme onnellisia ja tyytyväisiä.

Lisää kuvia taas TÄÄLLÄ (klik!).

Mukavaa alkuviikkoa sinne!

Hei, me hoiperrellaan!

Näissä viime päivien kuvissa ei vilinää näy, sillä usein pentulaatikolle osuu kameran

kanssa lähinnä silloin, kun pennut ovat suloisessa unessa.

Laatikolla käy kuitenkin jo kova kuhina, sillä pennut ovat alkaneet pyrkiä

jaloilleen. Ryömimisen sijaan ne ottavat jo ensimmäisiä haparoivia askeleita,

ja etenkin etujalat kantavat jo uskomattoman hyvin. 

Nämä pennut tuntuvatkin olevan varsin varhaiskypsiä tyyppejä.

Pennut täyttävät tänään viikon. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, miten hyvin

ensimmäinen viikko on mennyt. Toivotaan, että sama meno jatkuu.

Painot ovat nousseet kaikilla tasaisesti. Yksikään pentu ei ole jäänyt jälkeen

kasvusta tai ollut laiska syömään. Nartut etenkin tuntuvat ottavan lisää

painoa vakuuttavaa tahtia. Niiden onkin oltava sinnikkäitä, jotta ne pärjäävät

kilpailussa nisistä tuossa pojankoltiaisten laumassa.

Mila viihtyy jo pitempiä tuokioita laatikon ulkopuolella, kun pennut nukkuvat.

Se voikin hyvin jo niin tehdä, sillä senkin mieltä piristää makoilla välillä

olohuoneessa tai omassa pedissään eteisessä. Pian se kuitenkin aina hipsii

takaisin pentulaan hoitamaan pieniä.

Lisää uusia kuvia pennuista löydät TÄÄLTÄ (klik!).

Iloista palmusunnuntaita, toivottaa kahdeksikko!

Pentujen oma valokuva-albumi

Nyt olen uskaltautunut pentulaan ensi kertaa ihan oikean
järjestelmkameran kanssa. En aikaisemmin viitsinyt häiritä Milaa
ja lapsosia isolla salamalla. Mutta nyt meno on jo sen verran rentoa,
että kuvaaminenkin sallitaan.

Koska kuvavirtaa pennuista on luvassa, kuten aina,

loin pennuille ikioman valokuva-albumin nettiin.

Sen löydät TÄÄLTÄ (klik!).

Latailen kuvia sinne pitkin pentujen alkutaivalta.

Käykäähän ihailemassa :)

Hihittelyä pentulassa

Eilen illalla mies hihitteli pentulassa, ja piti minunkin sitten

mennä ihmettelemään, että mikä naurattaa. No, onhan se hauska

näky, kun yksi pennuista nukkui suu apposen auki.

Hauskuuttaja oli myös tuo narttupentu, joka tuumasi,
että ihan hyvin voi syödä myös selällään.

Suloisia, hauskoja kavereita ovat.

Napanuorat ovat kuivuneet ja monella pennulla navan tynkäkin

on jo pudonnut pois, ja tilalla on kaunis pieni pennun napa.

Vaaleanpunaiset kirsutkin alkavat paikka paikoin tummua.

Ihmislapseen verrattuna koiranpennun kehitysvauhti on päätä huimaava.

Pidetään peukut ja tassut pystyssä, jotta sama, hyvä kehityssuunta jatkuu!

Tervetuloa maailmaan!

Red Rhythm's D-pennut ovat saapuneet!

Meillä aamu valkeni eilen ensimmäisillä poltoilla, ja kahteen mennessä iltapäivällä
maailmaan oli syntynyt kahdeksan todella potraa ja reipasta pentua.

Pentulaatikossa tuhisee ja inisee nyt kuusi urosta ja kaksi narttua.

Synnytys meni oikein hyvin, joskin kasvattajan apua tarvittiin alussa, kun

todella suurikokoiset pennut eivät tahtoneet saapua maailmaan kovinkaan helpolla.

Nämä pennut ovat saaneet todella hyvin tilaa kasvaa kohdussa, sillä ne ovat
kookkaampia kuin yhdetkään aiemmat pentuni. Se ei toki viittaa siihen,
että koirat olisivat aikuisena suurempia, mutta tässä alkuvaiheessa
se tuo turvaa ja luottoa, kun pennut ovat heti voimakkaita ja pääsevät
 hyvin kasvunsa alkuun.

Mila on osoittautunut uskomattoman hyväksi emäksi. Se on hyvin rauhallinen,

omatoiminen ja tunnollinen. Se ei hötkyile, ei hätäile, vaan hoitaa pennut

systemaattisesti ja äärimmäisellä tarkkuudella.

Kun pentuja ei ole yli kymmentä, kaikille riittää nisiä, joten minun tehtäväkseni

on jäänyt nyt tilanteen tarkkailu, pentujen kasvun mittaaminen,
siivoaminen ja Milan huoltaminen. Meillä ei olekaan seitsemään vuoteen ollut näin

vaivatonta alkua pennuilla. Toivotaan, että sama myötätuuli ja hyvä onni

saattelevat pennut uusiin koteihinsa saakka.

Alla hieman kuvia ensimmäiseltä vuorokaudelta.

Kaksi urosta etsii vielä omaa, ihanaa kotiaan. Jos olet kiinnostunut, ota

yhteyttä! viiu@hotmail.com tai 044 549 5409.

Pennut nukkuvat vielä miltei 70 prosenttia vuorokaudesta.

Ensimmäinen yhteiskuva pullukoista.

Milaa väsyttää.

Pennut ovat vielä sokeita ja kuuroja. Silmät aukeavat noin 10-14 päivän

iässä, ja korvat pian sen jälkeen.

Näillä mennään joskus vielä lujaa.

Kun pennut eivät nuku, ne syövät.

Kun emä poistuu laatikosta, pennut hakeutuvat kuumavesipullojen

kylkeen. Pennuilla ei ole vielä lämmönsäätelykykyä, joten

niillä pitää olla jatkuvasti ulkoinen lämmönlähde. Yleensä se on emä.

Paisuu kuin pullataikina

Mahapäivitys vuorokaudelta 56/61-63,

Enää muutama päivä aikaa kasvatella kupua, ja onhan se jo suuri.

Milan vatsa on aivan pinkeä ja kova, ja vatsanpeitteiden läpi

voi varovasti tunnustelemalla tuntea pennut.

Milan olo on kuitenkin vielä hyvä, lenkillä se jaksaa juoksennella ja

ruoka maistuu taas hyvin. Eli otetaan ihan rennosti viimeiset

päivät. Nyt pitää levätä varastoon.

Pususia Milalta!

Pentulaatikon testailua

Viikonlopun aikana laitettiin pentula valmiiksi.

Tälläkin kertaa pentuset syntyvät ja viettävät pari ensimmäistä

viikkoaan saunatiloihin rakennetussa pentulassa, jonka tärkein

elementti on tietysti pentulaatikko.

Kaivoimme siis esiin tässä kuussa 7 vuotta täyttäneen ja

monet pentueet nähneen pentulaatikon, kokosimme sen, desinfioimme
pentulan, pesimme kaikki aluset, kannoimme synnytystarvikkeet
pentulaan ja tietysti testasimme laatikon lämpötilan ja mukavuuden.

Mila ei vielä ymmärrä, miksi hänelle esitellään tätä omituista

pesää, mutta eiköhän se synnytyksen lähestyessä hakeudu

tuonne ihan itsekseen. Nartuilla kun on tapana alkaa hakea

soveliasta paikkaa synnytykselle jo pari päivää ennen H-hetkeä.

Moni narttu vaan synnyttäisi tosin mieluummin pedissään tai vaikkapa sohvalla

kuin pentulaatikossa, mutta laatikossa vaan on parhaat olosuhteet pennuille.

Kuvassa näkyvät myös laatikon turvarimat, jotka usein herättävät

kysymyksiä. Laatikon reunoja kiertävillä rimoilla pyritään estämään se,

ettei emäkoira makaisi pentujen päällä. Pentu mahtuu hyvin köllöttämään

riman alla, vaikka emä nojaisikin rimaan.

Milalla on alkanut olla ajoittaista närästystä, mikä kielii siitä,

että vatsaontelossa alkaa olla täyttä. Uskon, että tämän viikon
lopulla pennut jo saapuvatkin. 

Nuuhkutuksia kaikille pentupäiväkirjaa seuraaville!

Möhömaha vuorokaudella 47

Pentujen tuloon on enää kaksi viikkoa aikaa.

Nyt eletään tiineysvuorokautta 47/61-63, joten otettiin ensimmäinen

kunnon mahakuva. Milalla on niin paljon turkkia, että mahaa on sen alta

vaikea nähdä, mutta tässä se vauvakumpu näkyy jo selvästi.

Normaalisti Mila kun on hyvin hoikka tyttö.

Nyt pidetään sormet ristissä, että lopputiineys ja synnytys menevät

hyvin. Pitäkää tekin sormia ristissä siellä!

Terkuin,

Mila ja Vilja

Mila kasvattelee mahaa

Milan odotus sujuu varsin rauhaisaan tahtiin.

Mila ottaa nyt elon kovin rennosti eikä riehumisesta tai normaalisti
Milan arkiolemukseen kuuluvasta hösötyksestä ole tietoakaan.

Meillä koirat eivät ole sohvalla (ainakaan luvan kanssa), mutta

tässä pari iltaa sitten oli pakko ottaa tuo suloinen möhömaha kanssani

sohvalle. Sen pyöristyvä ja pörheä olemus vaan on niin kovin vastustamaton. 

Milalle ruoka maistuu, joskin maha alkaa jo sen verran vallata alaa,

että ihan kokonaista kupillista ruokaa ei meinaa kerralla jaksaa syödä.

Pitääkin jakaa ruoka useampaan ateriaan kuin normaalisti.

Synnytystarvikkeet on hankittu ja kävinpä ostamassa pennulle

jo tunnistusnauhatkin. Ostin 11:tä eri väriä - saapa nähdä, montako

pentua tulee, eli jääkö nauhoja yli vai loppuvatko kesken.

Laskettuun aikaan on nyt vajaat kolme viikkoa.

Alkaa olla jo jännitystä ilmassa.